måndag 16 juli 2018

(449) Pilven syntysijat

Hetki pilven syntysijoilla

Usva, Auer ja Pilvi

(Klo 07, 19.4 astetta C).

Aurinko valkea,
valoa kaksinkertaista
jo hehkuu taivaan laidassa
hennon Usvan  verhossa.
On öinen härmä harsona
suometsässä, uumenissa ,
Varjovirvat nousevat,
suonsilmistä kohoilevat. 
 
Ei aamukasteen pisara
parvekkeelle ulota,
vaan kiiltää kyllä hetkisen
lehdiltä metsän koivujen.
Nousee Helle vikkelä
kuin villiviini syksyllä.
Taivon pilvi ainoa
lie juova lentokoneesta.

Vaan Auer nyt jo taistelee
ja avaruuden verhoilee!
Sinitaivas pohjaton
siitä kannen saanut on!
On tuima taisto luonnossa.
On joka lampi toimessa
ja tyynin pinnoin haihduttaa,
auerta uutta toimittaa.
Tahtoo elää jokainen
ruoho, kaisla , kukkanen
ja sammal sekä jäkälä
rannalla ja metsässä.

Vaan kiipee ylös Aurinko.
On Pilvinä jo Auer jo.
Minne ovat matkalla
tuolta Pilven kohdusta?
Aikovatko  sineen kadota,
jäljettömiin  haihtua?

On kolme juovaa taivaalla,
jokainen lentokoneesta.
Vaan onhan tuolla juovina
myös pilvet, ottaa mallia.

(Klo 8 , 20.6 astetta C)
Muistiin yhdstä aamuhetkestä helleaallon aikana,  16.7. 2018  Klo 7- 8 aamulla. 

onsdag 11 juli 2018

(448) Aamunkoi ja Huomenhohde

Aamunkoi ja Huomenhohde
keskenänsä kilpaili:
Kumpi meistä kaunihimpi?
Kumpi meistä parempi?
Nousi sitten Aurinko,
Katosi Koi, Hohde jo.
Vaan kun tulee pimeä
myös  kysyy Tähti Tähdeltä:
Kumpi meistä kauniimpi?
Kumpi meistä parempi?

(447) Helle aivan tuimana. Ilmakylpy Koivulla.

Iltasäteet Auringon
keltaa viherkoivikon.
Helle tuima heristää,
koivun larvat  käristää.
Koivu hikoo helteessä.
heittää sitten lehtensä.
Ilmakylpy ihana
on koivun valkorungolla.
Verryttelee varsiansa,
kohottelee oksiansa.

10. heinäkuuta 2018 .

(446) Syntyi pilvi sumea, välly tumma. Kumina.

9.7. 2018 KUVA.  Ennen  myrskynpuuskaa, rankkasadetta  ja  salamointia.

Syntyi Pilvi sumea,
välly tumma. Kumina.
rankkasade viskova.
satoi niinkuin saavista.

tisdag 10 juli 2018

(445) Sääliitot

Tuli tuima Itätuuli
yli Maan se tuiversi.
Kuiva Nurmi kulotteli,
kuiva Koivu kahisi,
harsojansa harventeli,
larvojansa lopetteli,
tippui tuhat lehteä.
Näytti ihan Syksyltä.

Jo ikivanha Sateenkaari
horroksesta heräsi.
Muisti vanhaa tehtäväänä.
Salamoita keräsi.
Syksyko jo luhistuisi,
ennen aikaa ilmaantuisi?

Lähti Sirppi salama,
lyhteeksi Pilvet kokoaa.
Itä, Länsi tuulia
vasten toistaan puristaa.
Syntyi pilvi sumea,
Välly tumma, Kumina.
Salamoi ja jyrinöi,
sateen ääni elämöi.
Satoi sitten rankasti.
Vettä tuli vankasti.

Koivu, Nurmi kohosi,
viherposki virkosi.
Nousi Taivon Aurinko,
täysi valo ja loisto.
Tuuli oli leppeämpi,
Kesän henki kepeämpi.

Myhäili jo Sateenkaari.
Aikanaan on täynnä laari.
Pysyy Maa kuin ennenkin,
kylväminen, leikkuukin.
Vilu, Talvi kunnollinen,
Kesä, Helle tunnollinen.
Päivä pysyy paikallansa.
Yö on aivan aikanansa.

Genesis I M. 8:22.