söndag 29 oktober 2017

(401) Jäämerivirta uni

Uni Jäämerivirrasta !!!
Miten virralle löytää sanoja?
Katson Jobin kirjasta
 sanat Alkumeren kuvasta: 

Raahab on iso Alkumeri,
jäätävä, vahvavirtainen.
Syvyyden kuiluista , mistä sen alku?
Lähdesuonta jääveden tunteeko ken?

Vain Luoja voi ovilla sulkea merta,
kun se Alkumaan kohdusta lähti kerta.              Job. 38: 16.
Meri niin sai teljet ja ikuiset rajat,
aaltojen ylväiden asettajat.                                Job 38: 8-11.

Jumala yksin syvyydet tuntee,
on paljaana Tuonela edessään.
Manalan peitteeksi eri riitä mikään,
jääkauden kerrokset ensinkään. Job 26: 5.

Piirin ja pinnan pimeän päälle
Luoja voi piirtää ja asentaa;
valon ja pimeän rajan maita
Hän yksin säätää ja tarkentaa.

Vaan viime öisessä unessa
jäävirta on jälleen olemassa.
Siinä virrassa kiidin, ja lapsenikin.
Onko meri vai virta se, pohdiskelin.

Viiruna maata on oikealla,
on siellä pellolla lätäköitä.
Uin sinne katsomaan  rannalta.
On putkia, joitakin jäähdytystöitä.

Vesi kimalsi vastaan lammikoista,
Virtaan palasin rannoista noista.
Löysin rannan selvästi paremman,
kivikielekkeen ja korkean.

Sinne nousimme jäisestä virrasta
minä ja lapseni mukana.
Oli hauska se kallio tosiaan,
kuin liukurata puistossa.

Ylös alas kiersimme kielekettä,
syöväri viskasi peräämme vettä
ja aallollaan meidät huipulle heitti,
kai niinkuin leikkiä kanssamme leikki. 

Tuli sinne vielä ihmistä kaksi,
toisesta torvenkin omistajaksi.
Tahtoivat meille jotakin soittaa.
Vaan hetkinen!  Onkalon säde koittaa.

Vieraskirja on hyllyllä onkalon.
Käden ojennan, nyt se minulla on.
Ja kyniä monta sen mukana,
siihen voi nimensä kirjata!

Hei, lapset, tulkaa nyt kirjoittamaan!
Mutta sitten pysähdyn, katson vaan.
Se virta on kummaksi muuttunut:
Vesi nousee, on tyrskyksi suuttunut.

Kiertää hurjana. Nouseekin syöveri!
tyrskyt iskevät toisiaan raivokkaasti.
Jos emme nyt tässä oisi
en sitä kirjoittaakaan voisi.
...

Siihen se uni päättyikin:
vieraskirja kädessä, kyniäkin.
Pää pyörällä miltei taisi olla.
Kirjaisinko uneni taas runolla?

Muistiin 29.10.2017

Luin myös suuresta alkumerestä Jobin kirjasta.
Kutsun tuota univirtaa Raahabmereksi.

Job chapter 26

Job 38.


torsdag 12 oktober 2017

(400) Merellä tuulee

On merellä tuuli ja meri jyllää,
lohikäärmeenä  aaltojen harjoja myllää.
Se kyntää pohjat  ja pyrstöään viskoo,
vaahtoa pärskii ja laivoja kiskoo.

 Laiva sen selässä ratsastaa
Villinä     meri on allansa.
Meripetoa kuka voi kesyttää?
Jokaisen laivan se höykyttää.

Meri on kuin vuoristo  alpeilla,
joka aalto kuin laviini uhkaava.
Lokit kirkuen nousevat siivilleen.
Kalat  etsivät  hiljaisen syvänteen.

On ihminen aikojen alusta
merenkulkija, lastunen laineilla.
haaksirikkojen pitkää historiaa
ihmiskunta kirjoihin noteeraa,

ja ruosteiset ankkurit rannoilla
on monesta laivasta muistona.
Ei meri  anna ottamaansa.
On tärkeä laivan rakentaja 

Ja  Nooan Arkin tarina
on  poikkeus  laivahistoriassa.
Hyvä laiva on siis mahdollinen
ja siinä on  mitta taivaallinen.

(Genesis 6: 15-22) 

https://www.smhi.se/vadret/vadret-i-sverige/varningsdefinitioner#klass1
(Daniel 7: 2-3).  (Ilm. 13: 1)
 (Job 40: 20-28. Job. 41).

12.10.2017 kirjoitettu Kattegatin ylityksen jälkeen
Päivitys 17.10.2017




onsdag 4 oktober 2017

(399) Vain unia


Ensimmäinen uni.

Olen suuren suuressa laivassa
ja laiva on Suomesta tulossa.
On merellä tiukkaa sumua
Olen  styyrpuurin puolen ikkunalla.
Yhtäkkiä sumusta hahmottuu
kekomainen kari tai kohouma muu
Hui - alan jo ääneen  varoittaa,
kun laiva lipuen karia sivuuttaa.
Mutta sitten heräsin vuoteessa.
Se olikin pelkästään vain unta.

Toinen uni

Olen suuren suuressa laivassa
ja laiva on Suomesta tulossa.
Sivulaine kuin valtava tsunami
aallonpohjasta saaren paljasti:
korkean kalliokukkulan,
tsunamin pohjasta kohoavan
Styyrpuuriin päin laine seuraava
olisi laivan paiskaava.
Huusin jo ääneen kauhusta
Oli meitä laivassa joukkoja.
Ei ole aikaa pelastautua
Olemme tuhoon tuomittuja.
mutta heräsin täällä kaupungissa.
Olinkin omassa vuoteessa
Oli tämäkin asia unta vain.
Kuitenkin siitä runon nyt sain.

Kolmas uni

Ajan korkeilla vuorilla.
yhtäkkiä  tie onkin katkeava.
Edessä on laaja sortuma.
reunalle  sain jarrutettua. 
Huudan toisille  autossa.
Mutta tuollahan on vain sortuma.
Pitäisi  varoen peruuttaa,
reunalta takaisin palata.
Sekin oli vain unia.
yksi uni unien joukossa.



3.10.2017
7.10.2017 
 https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/vuori-vaarassa-romahtaa-norjan-raumalla-asukkaat-evakuoitu-jo-neljatta-kertaa-200445514/