fredag 28 september 2018

(458) Tuulenpää auttaa runoa syntymään. Sukkot 5, 5779.


Tuli Tuulenpää. Runoni siivet saa
ja jaksan sen sanoiksi kirjoittaa.

Lehtimajan juhlana päivänä
Kymmenentenä Sovintopäivästä
kuuntelin Uutta laulua
...
Öinä Sovintopäivän jälkeisinä
kaksi unta välähti mielessä.
...
Niitten päivien jälkeen myrskysi,
aallot nousivat, meri tyrskysi
Pidin unia pitkään mielessäni.
Myrsky tyyntyi ja merikin tyveni.
...
--Eräässä unessa laaksossa
olin Kinneretin rannoilla
ja katselin tuonne Pohjoiseen
Sodan ja kurjuuden ytimeen:

Filippuksen Kesareassa
välähti niin kuin salama.
Seisoi Jeesus maan päällä, hymyili.
ja valtahahmossa ilmeni.

Näky katosi- niinkuin salamakin,
vaan laaksossa Karitsa kärsivin
orjantappurakruunu taas otsallaan.
(Mitä kauheaa tulee tapahtumaan?

Tuleeko pahempaa sotaa vaan?
Vaan toinen salama leimahtaa.
Jeesus seisoo taas valtahahmossaan
Pohjoisen rajan takana:
Filippuksen Kesareassa.
Jossain Damaskon tien suunnassa.
Aivan kuin Sauluksen aikana.
Hymyillen, valtavoimassa.
...
Uneen vaivun taas syvään ja syvempään.
Moreenissa, oikealla
jonkun seisovan nään:
-Avaruudusta suoraan tulitko,
puvussasi metallin on hohto?

Seisahtunut  moreeniin, autioon,
hiekkaan, soraan ja kivikkoon.
Moreeni liikahti allansa.
-Oletko meidän joukkoja?
Uni päättyi ja hiljalleen heräsin.
Väistyi laakso ja rinteet Kinneretin.
Olin taas kotona Ruotsissa
Rosenhöjdenin kallion kukkulalla

Täällä on Holoseeni myöhäinen
metsä on tyyni ja rauhainen.
Jääkauden ajan jäljeltä
on luonto järvinen, rehevä.
Kirkonkellot sunnuntaiaamuisin
Kutsuvat kansaa kirkkoihin.


28.9. 2018

tisdag 25 september 2018

(457) Pilven pälyt. Pieni janapilvi.

Saarnaajan sana A Srn. 11:4 :
"Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä.
Joka pilveä pälyy, ei leikkaa."

 Pilven päly:  Pieni pilvenjana.. 

Herään varhain.
Kajo taivaalta hohti.
Katselin taivon
tähtiä kohti.
Himmeni tähdet,
kun valkeni valo.
Oli taivaan rannalla
pilven palo:
kuin  valojuova,
kuin sädejana,
yksi vain pilvi
on hohtavana!
peukalon leveys on
pituusmitta,
valoinen viiru
ulottuvuuksitta.
ei sillä korkeutta,
laajuutta.  Vain
hetkisen  janan sen
nähdä sain.
Kiinnitin silmäni
katsoen janaa.
Taivas sen takana
on hohtavana.
Auringon silmä
koivikon takaa:
yhtäkkiä  näkyy
ja kirkkaus on vakaa.
Mahdoton nähdä
on pilveä sieltä,
katosiko jonnekin
Auringon tieltä?
Koko taivaankansi 
sineään kantaa.
Jono lintuja soutaa
sinitaivaan rantaa.
Auringostako tulevat?
Niitä valoko  kantaa?
Mikä muuttolinnuille
suunnan voi antaa? 
Kompassineula kai  niillä
on pilvijana,
Jono, jana
silmiltä katoavana.







 25.9.2018  






(456) Pilvi ja Aika



Pilven luomisen
päivästä asti
pilvi aina
muuntelevasti
joka hetki
on erilainen
eikä takaisin
palajavainen.

Kahta pilveä
samanlaista
ei maallista
eikä taivaista
ole ollut,
ei tule olemaan.
Pilvi on ajasta
heijastus vaan.

Aika on joka hetki
erilaista
eikä takaisin
palajavaista.
Ei kahta aikaa
samanlaista
ole ollut,
ei toistuvaista.

Vaan Yksi Ainoa Pilvi
on poikkeus oleva,
samalla tavalla
takaisin palaava.
Niin sanoi enkelin
sana kerran,
kyseessa silloin on
paluu Herran,
jonka vallassa on
koko Luomakunta
myös aika on Hänelle
kuin nuoskalunta,
jota Hän muovaa
tahtonsa mukaan.
Kuka Luojalle neuvoa
antaa: ei kukaan.

Jumalan Poika palaa
ja asettaa ennalleen
Luomakunnassa
Isänsä aivotuksen.
Hyvä on silloin
edeltä tuntea Sana
ja käsittää,
mitä on tapahtuvana.

Hyvä on Hengessä
edeltä kulkea,
ja sydämen sisimpään
Sanan saarna sulkea
-niinkuin Eenokin päivinä
kulkea Jumalan yhteydessä.
vaikka muualla myrskyää
ihmiskunta
ja elää kuin horrosta,
ja ikiunta.
Sillä niinkuin
Nooan päivinä
on sen Pilven
paluun hetkenä.

”Kirjoita näky ja piirrä
se selvästi tauluihin,
että sen voisi lukea
vaikka kiiruusti juoksisikin”
On vanhurskas
uskostaan elävä
näiden kaikkien
aikojen keskellä. 
Lukutaitokin  lapsille
opettaa
on taivaan käskyä,
 sanomaa.  
Hyvä on kunnosta
huolta pitää,
vuoria kulkea,
länttä ja itää. 


Muistiin 25.9.2018.
Ap.t. 1.
Genesis 5: 24.
Genesis 7: 11-12.
Habakuk 2: 2,4.
Genesis 6: 21-22. 
Matt. 28:20. 
Mk. 9:2; 10: 46, 11:1. etc. 


-







fredag 21 september 2018

(455) Aika kuin aamunkoi ja päivänpaiste

AADAM  ensimmäinen
ja Kuva Jumalan,
jonka Luoja teki
tomusta maailman.
MIES, luomakunnan kruunu
maitten vallitsija ,
Vanhan Liiton aikaan
oli kaikki kaikessa.
Vain harvan naisen kasvot
ja nimi mainitaan
ja unohduksen tomuun
jäi kaikki naiset maan.

Uusi AADAM syntyi,
Poika Jumalan,
neitseestä Mariasta
Israelin kansan.

Uusi AADAM  syntyi
eikä lankea
ja Hänen sanoillansa
alkaa uusi aika.

Ei synny yhtään miestä
tähän maailmaan
ilman äitiänsä-
Jumala korostaa.
Saa joka nainen kasvot
ja nimen, aseman,
ei enää unohtuen
kasvoitta unholaan.
Jumala itse kohtaa
kasvoista kasvoihin
ja airueikseen ottaa
monen naisenkin.
(Joh. 20: 18). 

Salomo jo näki
kuin näyn kaltaisen
uuden ajan naisen
kuin kuningattaren-
kuin aamunkoi ja valo
ja paiste päivyen
ja peljättäväkin kuin
hahmo sotajoukkojen.
(KV6: 10).

Luoja tekee uutta,
Sana vakuuttaa.
Hän luo  jatkuvasti,
paradigmoja muuttaa.
( Jesaja 43;18-21)
Kun ajatus on ahdas
ei vastaanottaa voi,
Luoja Pitkämielinen
vielä uuden ajan toi. 
 (Joh. 16: 12-13)

Uuden ajan nainen on
kuin valo aamussa
toimii miehellekin 
elon  kompassina.
 (Jer. 31:22)


21.9. 2018  The Year of the Woman










torsdag 20 september 2018

(454) Holoseenin lopulla Aadamin horros alkaa väistyä.


Vasta holoseenin lopulla
alkoi AADAM valvoa
ja horros jätti otteensa
Myös oli EEVA valmiina.
Ja kansaa syntyi kosolti:
SEET Aadamille kuvaksi.
Aadam kaltaiseksensa
tuntee Seetin, poikansa.
Jo alkoi joka suvusta
jokainen tehdä jumalaa,
vaan EENOS, Seetin kaltainen
tunsi JEHOVAN Nimen
ja siihen aikaan aletaan
avuksi huutaa JEHOVAA.                       (Genesis 4:26).

Näin JAHVEN Nimen kantajat
ovat seemiläisten johtajat:                      (Genesis 5)
KEENAN Eenoksen on kaltaisin
ja MAHALALEL Keenanin,
ja JERED Mahalalein,
ja sitten EENOK Jeredin.
EENOK tunsi JUMALAN
ja kulki porttiin taivahan.                    (Genesis 5:24)
METUSALAH poika Eenokin
LEMEK Metusalahin
ja NOOA poika Lemekin
sai SEEMIN , HAAMIN , JAAFETIN,

SEEMIN suku sittemmin
on JAHVELLE uskollisin.
Havaittiin jo taivaassa
ABRAM Sinearissa.
Hän Jumalalle mieleinen
on heimoissa seemiläisten.
Hän on JAHVEN ystävä
ja kansakuntien isä.                              (Psalmi 47).

Muistiin 20.9.2018



onsdag 19 september 2018

(453) Holoseenin tapahtumia. Kirjoitus


Oli lähdetty jo arkista
Luomakuntana Valittuna.
Ja tästä on kertomus jatkuva
Nooan poikien suvusta.
(Genesis 10).

Jaafetin poikina tunnetaan
suuria kansakuntia,
valtavat saaret kaukana
ovat Jaafetin kansanheimoja.
(Genesis 10:2-5)

On Seemin pojista historiaa
Sitä koko Raamattu julistaa.
Mitä Haamin suvusta tiedetään,
se miltei logiikasta jää.

Näet silloin Arkin päiviltä
Lähi-Itään jäi paljon väkeä.
Sanottiin aluksi, aikanaan,
että Nooa kirosi Kanaanin maan,
sillä Haam, Kanaanin isä, lankesi
ja Nooa-isäänsä syvästi  loukkasi.
Näin Nooa kirosi myös tilavuuden,
jonka Haam hamusi pojalleen.
(Genesis 9:25-27) 

Jaafetille oli taas tarjolla
asua Seemin majoissa,
vaan Jaafet piti parhaana
kaikota perheriidoista.
Maan ääriin hän kulki ja vaelsi
ja kansakuntia muodosti.
(Genesis 10:2-5) 

Vaan Seemin majoissa kävikin niin
että Haam täytti Baabelin, Sumerinkin. 
(Genesis 10:6-20) 

Sieltä Sinearin Kaldean Uurista
johti Luoja pois aikanaan Abramia
ja antoi seemillensä lopulta
sen Kanaanin maan meren rannalta.
Vasta sieltä Seem- suku vahveni ja
seemiläismaitansa valloitti. 
(Genesis 21:13,18) ((Genesis 25: 6).

Olihan kuitenkin aikanaan
sumerin kouluissa opittavaa
ja Abraham tullessaan Kanaanin
oli perehtynyt kaldean kirjoituksiin.

Vaan siellä meren rannalla Kanaanissa
oli toinen kieli, nimeltään foinikia
ja sitä taidettiin Jebusissa,
Melkisedekin kaupungissa.

Siihen kieleen mielistyi myös Jumala
ja kirjoitti Lain sen kirjaimilla. 

Ei nuolenpääkirjoitus Sumerin


Bildresultat för Sumerian letters


 eikä hieroglyfit Egyptin

Bildresultat för hieroglyphic egyptian letters

vaan  loistava,  sujuva foinikia

19.8. 2018.
 Aabrahamin tulo Kanaaniin.   http://history-world.org/genesis_narrative_in_the_light_o.htm





tisdag 18 september 2018

(452) Antroposeeni 5779



Kaikkivaltias jaksoi odottaa,
että ihminen alkoi kirjoittaa.
Ja ymmärtää symbolifunktion,
että sanalla KIRJAINTEN hahmokin on.
Sitä kestikin, aikojen hämärää,
kun ihminen asiat nimittää.
Tuli ihmisellekin TAIVAS ja MAA
ja MANTEREET MERIÄ rajoittaa.
Tuli KALAT ja LINNUT ja MATELIJAT
ja neljällä tassulla vaeltavat.
Tuli SIEMENET, RUOHOT ja VILJAT Maan
ja KUKAT ja HEDELMÄT runsaudessaan.
Ja aukeni silmätkin ihmisen
kuin aukenee kissankin poikasten.
Ja kun alkoi nähdä, värejä erottaa
alkoi ihminen piirtää ja kuvittaa.
Kertyi historiaa näin piiroksin
ja pukeutui HIEROGLYFEIHIN,
joista voitiin kertomus kertoa
tapaus tapaukselta ja SANOINA.
Miten KIRJAIN syntyikään aluksi?
Kuka ensiksi KIRJAIMISTA luki
ja saman KIRJAIMEN uudestaan
äänsi samalla tavalla aikoinaan?
Alkuaikojen syvintä hämärää
ihmiskunnan aamukin käsittää.
Vaan tänään jälleen on vierähtänyt
ihmiskuntavuosi ja kierähtänyt
on Maa jälleen ympäri Auringon.
Vuosi 5779 Kirjan Kansalla on.

Hyvää Uutta Vuotta 5779 Israelille






söndag 2 september 2018

(451) Painajaisunia

Painajaisuni 1. 

1. Työjuhdat uppoamassa

Varjossa virran pohjalla
nuokkuu kaksi hevosta.
Virran vesi kohoaa
ja hevosia upottaa.
Työjuhtia ne molemmat.
Ne seisovat, odottavat,
että niiden isäntä
johtaa ohjat kädessä.
Vaan niille ei näy isäntää,
ei suitsijaa, ei käskijää.
Jo nousee vedet virrassa
Jo toinen on upoksissa.
Vaan eivät osaa paeta,
eivätkä vaaraa uumota.
Toinen katsoo minua
ja vesi nousee virrassa.
Huudan ääneen, hoputan,
muitakin kutsun auttamaan.
Ne täytyy vauhtiin hoputtaa;
äänettä vesi kohoaa.
On juhdat töihin tottuneet,
isäntään hyvään luottaneet.


Painajaisuni 2.

Rusakko koettaa syödä valkokaaliani

Valkokaali muheva
on nyytissäni minulla.
Tulee siihen rusakko,
säikähdinkin sitä jo.
Oli suurta kokoa,
ja iski kaaliin hammasta.
Pelkäsin jo sormiani,
kiskon sivuun kaaliani.
Rusakko kai tuollainen
katkoi puuni entisen,
joka kasvoi omenoita.
Sen puraisi kuin sulavoita.
Rusakko  tulee uudestaan
ja iskee kaaliin hampaitaan.
Se tulee joka suunnalta.
Puolustan siltä kaalia.


Painajaisuni 3. 

 Lapsia  vaikeuksissa

Unessa on lapsia,
on pieniä ja vauvoja.
Suurin heistä lapsista
kyselee jo minulta:
Mikä on nyt tilanne?
Selitä minulle se.
En ehdi edes vastata.
Katson toisen kasvoja.
On saanut iskun silmäänsä
ja tarvitsee lääkäriä.
Katson pupillan ja iriksen
arvioin vamman syvyyden.
Kysyn jos hän näkee silmällä.
Mitä tapahtui ja missä.
Hän kertoo, että tajuton
myöskin hetken ollut on.
Kiire siis klinikalle on
vaan lisää vaikeutta on.
On vauvaa pientä kasseissa,
voivat pian tukehtua.
Availen pakkauksia
ja otan esiin vauvoja.
Vaan mitä tuolla vielä on
tarkastelen ja katson.
Jokin pullo ainetta,
en näe tekstilappua.
Missä ovat ihmiset,
Missä kaikki aikuiset .
Olen tuskan hiessä.
Tulee toinen näkymä.


Painajaisuni 3.

Kristallikruunu sulaa lasivirraksi 

Seison yksin huoneessa.
Kristallikruunu katossa.
Katson sitä hetkisen.
Se sulaa kuin virta lasinen.
”Leil bedollah!”- ajattelen
”Kristalliyö” on nimi sen.

On takanani kamari
ja siinä kaapit aukesi.
Lyö loukkua ja liikkuvat
ja ovetkin paukahtavat.
Kuin myrskytuuli huoneessa
liikutteleisi ovia.
Jo tulee joku avuksi
ja ovia jo sulkevi. 

Hikisenä herään jo.
Paistaa silmään aurinko.
Aamukasteen helmasta
virtaa vesipisara. 

2. 9. 2018