fredag 3 augusti 2018

(450) Daavidin poikien jäljityksestä

Lähti GatGoljat suureen maailmaan,
lähti Daavidin poikia vainoamaan.
Kyseli kansojen kuninkaan kirjurilta,
arkistonhoitajan apulaisilta,
kyseli sieltä, kyseli täältä,
kyseli pilveltä, salaman päältä.
Pilvikin narraa , Gat Goljat sen arvaa,
katoaa taikka on liian harvaa.
Tietäjät, samaanit, kädestä lukijat
vastausta vääntää kuin hiuksien sukijat,
Simpsonin lettejä, palmikoita
on kuin rysiä, katiskoita.
Puultakin kysyy kuten käskee suurat.
Helteellä niitä ei vaimenna kuurat.
Suhisi, kahisi, narisi puusto
niinkuin haudasta herännyt luusto.
Kertoivat kelot kuten suura sanoo,
GatGoljat kun puulta tietoa janoo.
Tästä kulkiko Daavid? Risu vastaa:”Juu juu.
Tähtiä tippui ja pimeni kuu.
Sieluja nousi kuin virvoja suosta.
Tuosta hän kulki, tuosta ja tuosta!
Sydän kuin hiilen hehkuna loisti!”
Metsä vain nyökkäili, kaikuna toisti,
kun puun risu puhui ja tarinoi
ja kaarneen laulu vain oksilta soi.
Tarkasti GatGoljat sammalta tarkkaa.
Maa vielä liikkuu ja nurmi on arkaa.
Salama, hellekin Daavidin jälkiä nuolee.
GatGoljatin into laantuuko, kuolee?

3.8. 2018