måndag 27 november 2017

(408) Merkkikuuseni

Usein Kotimetsässä
pidin rukoushetkiä.
Sitten yhden kuusista
tein merkiksi Jumalasta.
Jos Hän näkee minutkin,
jos Hän huomaa perheeni,
meidän tarkoituksemme,
elon pyrkimyksemme, 
niin kuusestani näen sen
Luoja meitä, miten
tässä maassa johdattaa,
Eedenimme kamaraa.
Kuusi kuusten keskellä
 neljän polun ristissä.

Vuodet vieri, kiiteli.
Myrskyt yli jyrisi.
Yhdessäkin myrskyssä
seitsemän kuusijättiä,
ristiin rastiin kaatuivat
Ei sanoa voi: maatuivat.
Salamoi ja jylisi.
Lipputanko taipuili.
Sitten tuli tyyntä taas.
Metsä ihaninta maass!

Merkkipuu vielä ennallaan.
Palasin joskus  katsomaan.

Metsäni alkoi miellyttää.
ja suuren väen jo kerää.
Rakentaja innoissaan
metsää tuli katsomaan.
Merkkipuukin kaatui jo.
Näkyi peruskallio.
Kalliokin jaettiin,
siloiteltiin, siirrettiin.
Jostain aivan tyhjästä
nousi asuttu kylä.
Iir Moshav niin kuin Kirjasta!
Seitsemällä hitsauslampulla.
(Sen tiedän , että seitsemän,
kun varas vei ne mennessään).

Siis merkkipuuni paikalla
neljän polun kohdalla
Eedenimme metsästä
taloviisikko on jäljellä.
Ja lipputanko taloilla
oma jokaisella on soma.

Mitäpä voisin sanoa:
Ovat ylen korkealla
tiet meidän Luojamme,
Johdattajan kansamme.

27.11. 2017 Muistiin

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar