(451) Painajaisunia

Painajaisuni 1. 

1. Työjuhdat uppoamassa

Varjossa virran pohjalla

nuokkuu kaksi hevosta.

Virran vesi kohoaa

ja hevosia upottaa.

Työjuhtia ne molemmat.

Ne seisovat, odottavat,

että niiden isäntä

johtaa ohjat kädessä.

Vaan niille ei näy isäntää,

ei suitsijaa, ei käskijää.

Jo nousee vedet virrassa

Jo toinen on upoksissa.

Vaan eivät osaa paeta,

eivätkä vaaraa uumota.

Toinen katsoo minua

ja vesi nousee virrassa.

Huudan ääneen, hoputan,

muitakin kutsun auttamaan.

Ne täytyy vauhtiin hoputtaa;

äänettä vesi kohoaa.

On juhdat töihin tottuneet,

isäntään hyvään luottaneet.

Painajaisuni 2.

Rusakko koettaa syödä valkokaaliani

Valkokaali muheva

on nyytissäni minulla.

Tulee siihen rusakko,

säikähdinkin sitä jo.

Oli suurta kokoa,

ja iski kaaliin hammasta.

Pelkäsin jo sormiani,

kiskon sivuun kaaliani.

Rusakko kai tuollainen

katkoi puuni entisen,

joka kasvoi omenoita.

Sen puraisi kuin sulavoita.

Rusakko  tulee uudestaan

ja iskee kaaliin hampaitaan.

Se tulee joka suunnalta.

Puolustan siltä kaalia.

Painajaisuni 3. 

 Lapsia  vaikeuksissa

Unessa on lapsia,

on pieniä ja vauvoja.

Suurin heistä lapsista

kyselee jo minulta:

Mikä on nyt tilanne?

Selitä minulle se.

En ehdi edes vastata.

Katson toisen kasvoja.

On saanut iskun silmäänsä

ja tarvitsee lääkäriä.

Katson pupillan ja iriksen

arvioin vamman syvyyden.

Kysyn jos hän näkee silmällä.

Mitä tapahtui ja missä.

Hän kertoo, että tajuton

myöskin hetken ollut on.

Kiire siis klinikalle on

vaan lisää vaikeutta on.

On vauvaa pientä kasseissa,

voivat pian tukehtua.

Availen pakkauksia

ja otan esiin vauvoja.

Vaan mitä tuolla vielä on

tarkastelen ja katson.

Jokin pullo ainetta,

en näe tekstilappua.

Missä ovat ihmiset,

Missä kaikki aikuiset .

Olen tuskan hiessä.

Tulee toinen näkymä.

Painajaisuni 3.

Kristallikruunu sulaa lasivirraksi 

Seison yksin huoneessa.

Kristallikruunu katossa.

Katson sitä hetkisen.

Se sulaa kuin virta lasinen.

”Leil bedollah!”- ajattelen

”Kristalliyö” on nimi sen.

On takanani kamari

ja siinä kaapit aukesi.

Lyö loukkua ja liikkuvat

ja ovetkin paukahtavat.

Kuin myrskytuuli huoneessa

liikutteleisi ovia.

Jo tulee joku avuksi

ja ovia jo sulkevi. 

Hikisenä herään jo.

Paistaa silmään aurinko.
Aamukasteen helmasta
virtaa vesipisara. 

2. 9. 2018

(450) Daavidin poikien jäljityksestä

Lähti GatGoljat suureen maailmaan,

lähti Daavidin poikia vainoamaan.

Kyseli kansojen kuninkaan kirjurilta,

arkistonhoitajan apulaisilta,

kyseli sieltä, kyseli täältä,

kyseli pilveltä, salaman päältä.

Pilvikin narraa , Gat Goljat sen arvaa,

katoaa taikka on liian harvaa.

Tietäjät, samaanit, kädestä lukijat

vastausta vääntää kuin hiuksien sukijat,

Simpsonin lettejä, palmikoita

on kuin rysiä, katiskoita.

Puultakin kysyy kuten käskee suurat.

Helteellä niitä ei vaimenna kuurat.

Suhisi, kahisi, narisi puusto

niinkuin haudasta herännyt luusto.

Kertoivat kelot kuten suura sanoo,

GatGoljat kun puulta tietoa janoo.

Tästä kulkiko Daavid? Risu vastaa:”Juu juu.

Tähtiä tippui ja pimeni kuu.

Sieluja nousi kuin virvoja suosta.

Tuosta hän kulki, tuosta ja tuosta!

Sydän kuin hiilen hehkuna loisti!”

Metsä vain nyökkäili, kaikuna toisti,

kun puun risu puhui ja tarinoi

ja kaarneen laulu vain oksilta soi.

Tarkasti GatGoljat sammalta tarkkaa.

Maa vielä liikkuu ja nurmi on arkaa.

Salama, hellekin Daavidin jälkiä nuolee.

GatGoljatin into laantuuko, kuolee?

3.8. 2018

(449) Pilven syntysijat

Hetki pilven syntysijoilla

Usva, Auer ja Pilvi

(Klo 07, 19.4 astetta C).

Aurinko valkea,

valoa kaksinkertaista

jo hehkuu taivaan laidassa

hennon Usvan  verhossa.

On öinen härmä harsona

suometsässä, uumenissa ,

Varjovirvat nousevat,

suonsilmistä kohoilevat. 

 

Ei aamukasteen pisara

parvekkeelle ulota,

vaan kiiltää kyllä hetkisen

lehdiltä metsän koivujen.

Nousee Helle vikkelä

kuin villiviini syksyllä.

Taivon pilvi ainoa

lie juova lentokoneesta.

Vaan Auer nyt jo taistelee

ja avaruuden verhoilee!

Sinitaivas pohjaton

siitä kannen saanut on!

On tuima taisto luonnossa.

On joka lampi toimessa

ja tyynin pinnoin haihduttaa,

auerta uutta toimittaa.

Tahtoo elää jokainen

ruoho, kaisla , kukkanen

ja sammal sekä jäkälä

rannalla ja metsässä.

Vaan kiipee ylös Aurinko.

On Pilvinä jo Auer jo.

Minne ovat matkalla

tuolta Pilven kohdusta?

Aikovatko  sineen kadota,

jäljettömiin  haihtua?

On kolme juovaa taivaalla,

jokainen lentokoneesta.

Vaan onhan tuolla juovina

myös pilvet, ottaa mallia.

(Klo 8 , 20.6 astetta C)

Muistiin yhdstä aamuhetkestä helleaallon aikana,  16.7. 2018  Klo 7- 8 aamulla. 

(448) Aamunkoi ja Huomenhohde

Aamunkoi ja Huomenhohde
keskenänsä kilpaili:
Kumpi meistä kaunihimpi?
Kumpi meistä parempi?
Nousi sitten Aurinko,
Katosi Koi, Hohde jo.
Vaan kun tulee pimeä
myös  kysyy Tähti Tähdeltä:
Kumpi meistä kauniimpi?
Kumpi meistä parempi?

(447) Helle aivan tuimana. Ilmakylpy Koivulla.

Iltasäteet Auringon
keltaa viherkoivikon.
Helle tuima heristää,
koivun larvat  käristää.
Koivu hikoo helteessä.
heittää sitten lehtensä.
Ilmakylpy ihana
on koivun valkorungolla.
Verryttelee varsiansa,
kohottelee oksiansa.

10. heinäkuuta 2018 .

(446) Syntyi pilvi sumea, välly tumma. Kumina.

9.7. 2018 KUVA.  Ennen  myrskynpuuskaa, rankkasadetta  ja  salamointia.

Syntyi Pilvi sumea,
välly tumma. Kumina.
rankkasade viskova.
satoi niinkuin saavista.

(445) Sääliitot

Tuli tuima Itätuuli

yli Maan se tuiversi.

Kuiva Nurmi kulotteli,

kuiva Koivu kahisi,

harsojansa harventeli,

larvojansa lopetteli,

tippui tuhat lehteä.

Näytti ihan Syksyltä.

Jo ikivanha Sateenkaari

horroksesta heräsi.

Muisti vanhaa tehtäväänä.

Salamoita keräsi.

Syksyko jo luhistuisi,

ennen aikaa ilmaantuisi?

Lähti Sirppi salama,

lyhteeksi Pilvet kokoaa.

Itä, Länsi tuulia

vasten toistaan puristaa.

Syntyi pilvi sumea,

Välly tumma, Kumina.

Salamoi ja jyrinöi,

sateen ääni elämöi.

Satoi sitten rankasti.

Vettä tuli vankasti.

Koivu, Nurmi kohosi,

viherposki virkosi.

Nousi Taivon Aurinko,

täysi valo ja loisto.

Tuuli oli leppeämpi,

Kesän henki kepeämpi.

Myhäili jo Sateenkaari.

Aikanaan on täynnä laari.

Pysyy Maa kuin ennenkin,

kylväminen, leikkuukin.

Vilu, Talvi kunnollinen,

Kesä, Helle tunnollinen.

Päivä pysyy paikallansa.

Yö on aivan aikanansa.

Genesis I M. 8:22.

I M.9:12-18.

http://www.gp.se/nyheter/g%C3%B6teborg/mattias-26-fastnade-i-luften-under-stormen-1.7012964