måndag 26 februari 2018

(421) Liukurata vuorilta

Talvisää
ja talvinen unikin,
hauska,
jos sanoiksi piirtäisin.
Ensin taas olin
vuorilla
ja lauloin
kuin vuorten laulua.
Oli vuoria paljon
kuin laineita
ja lauloin kuin
kuoron johtaja.
joka joukkonsa edessä
käsillään
kuorosta löytää
säveliään.
Ja ne vuoret
oli se musiikki,
Huidoin ja lauloin
niin vuoresti.
Ja kun sitä laulua
ajattelen
siniaaltona vuoret
lauloivat sen.
Vaan jos niillä jo
metsät nousisi,
vuoriurkuina kohta
ne pauhailisi.
Uni vaihtui
ja talvitakissa
liuin rinnetta alas
vauhdilla.
Takin höyhenet siinä
kai pöllähti.
Liukurata kuin
jättiglasiääri.
Ja sitten olin kuin
kotirannassa,
siinä kynäjalavan
juuressa.
Siihen se loppui
uneni.
Vaan oli se hurja
liukukeli.

Muistiin 26.2. 2018

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar