söndag 27 augusti 2017

(393) Sadonkorjuun päätyttyä

(393) Sadonkorjuun päätyttyä

Jofiel ja Zadkiel,
enkelit korkeat
levähtäen istuvat
suurella vuorella.

Siipensä aamutyynessä
maata koskettaa
ja poimutellen helmansa
rinteet laskostaa.
Ei ollut yö, ei päiväkään,
ei kuuta näy, ei päivyttä.
On pilven valo harmaata
kuin usvaa härmää varjoista.

Jofiel ja Zadkiel
istuvat miettien
katsovat jotain kaukaista
kuin läpi sumujen.
Maa on aivan levossaan,
nuput, silmut unissaan.
Lie koko luonto valmiina
lepäämään talvihorrosta.



27.7. 2017

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar