torsdag 24 augusti 2017

(392) Samaelko ?


2016
Oli syksy silloinkin
kun lehdet jälleen putoili
ja kylmä sumu härmäinen
harsojansa kutoili.
Öinen tuuli korahteli,
palkeen puuskin tuiskahteli,
lehdet kuivat kohotteli
laahustaen astuskeli.
Samaelko ulkona
kahlaa lehtikasoissa?

2017
Kevät tuli sätein polttavin
Jo hikoili Kinneretkin
harsoillansa haihtuvilla
pilvillä katoavilla.
Kuljen järven pohjan rantaa
rannan hiekkaa, pyhää santaa.
Kuiva tuuli lehdossa
kahisee lehtikasoissa.
Magdalan vuoren takana
aurinko länteen katoaa
Puiden varjot pitenevät,
askeleet selvenevät,
kun illan tuuli kahisee
kaisloissa astuskelee.
Samaelko lehdossa
kahlaa lehtikasoissa?

2017
Kesä tuli ihana.
Siunausten sateita.
Siunausten viileää
Havumetsä hengittää.
Pilvet lumen kirkkaita
sateenkaari pellolla.
Hanhikuoro veisaa virren.
Pääskyt poistaa viime kirren.
Nautakarja nurmella
ammuu  kuin laiva sumussa.
Maukasta on laidunrehut,
apiloissa vahvat mehut.
Lampaat kääntää selkänsä,
oma ruoho riittävä.

Mikäs tässä elämässä?
Uni vain käy mielessä:
haamuna kun edessäni
seisoi Ynny-ystävä.
-Ynny- satavuotiaana
Taivaan tarhaan kutsuttiin
Aabrahamin helmaan sinne
ikilepoon noudettiin.
Samaelko sieltä eteeni
tuo turkulaisen Ynnyni?
Ynny- rakas ystävä-
asui kirkon vierellä
ja Kauppatorin varrella
korkeassa talossa.
Kerran siinä kirkossa
rukoilin Herraa Jeesusta.

Valkoinen kivi valona
on täällä varjomatkalla.

24.8. 2017

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar