torsdag 27 juli 2017

(388) S i n e t ö i n n i s t ä

Neljä maan kulman enkeliä
pitää kiinni tuulia, myrskyjä,        (Ilm. 7: 1-5a)
joten maa oli tyyni ja rauhaisa,
meri metallin kiiltävää vaskea.
Ei havissut puu, ei haapakaan,
kun Jaakobin heimoja katsastetaan. 

Jossain kimmelsi merkit Juudan kai,
Joku sieltä Juudan sinetin sai.
Se Enkeli Auringon noususta
etsi tarkasti heimojen tunnuksia. 

--- Mitä sitten nähtiin maailmassa:
Daavid jälleen paimensi laumoja,
ja kokosi pieniä karitsoitaan,
johti rotkoista pois lammaslaumojaan.
Vei laumansa vihreille laitumille,
raikkaille vesilähteille
ja lauloi Daavidin lauluja
ja paimensi paimenen sauvalla.

Ensin - Juudasta-
kuka sen sinetin saa?                               (I M. 49: 8-12)
Saa enkelikin siinä pohtia.
Omaa varjoa tuskin on esteenä
kun se kulkee rotkoja, syvyyksiä.
Kuoleman varjon maastahan
Daavidin kaltaiset tavataan!                   (Ps. 23)
Kaksitoista tuhatta Juudasta,
lämminsydämistä, verevää, kaunista!
Jumalan ylistys huulillaan,
sydämen lempeys kruununaan?
Vai rohkeinta, vahvinta urhoa,
aina valmiina kansansa puolesta?

Ihmisen aikajanassa?
Silmänräpäys tai vuosituhansia:
vaan Enkeli taivaan ajoissa
kiiti taivaan kellon aikoja.
”Kaikki tai ei mitään”- toimena
kaksitoistatuhatta Juudasta

Kun viimeinen Juudan sinetin saa,
Maassa on varhaisviikunaa
ja Daavid paimentaa laumoja,
kokoaa pieniä karitsoita,
hellästi tarhaan johdattaa,
valtikkansa paimenen sauvaa.
Valmistaa vihreät laitumet,
kirkkaat lähteet ja juomavedet.

Juudan sinetit kun vihdoin jaetut
-lie enkeli levännyt, varjostunut. 

Oli sinetin saanut myös kuninkuus,
Israelin  hyvä johtajuus,
vastuu heikoimmistakin
elämänmyönteisyys pirskuvin.
Soitto ja musiikki taivaallinen
ja Luvatun Maan maallinen. 

Niin kaikki Jaakobin Juudan asiat
kantavat sinetit toteutuvat. (I M. 49:9)
Joko viikunapuuss on kypsää  viikunaa,
tervehdyttävää ja ravitsevaa?
-…

Ruuben eläköön! Seuraava tehtävä on.
Aurinkokin nauroi ja aamu on! ( V M. 33: 6 )

Muistiin 27.7. 2017


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar