torsdag 20 juli 2017

(387) Patmoksella pikku kirja taivaasta Johannekselle, Ukkosenjylinän pojalle

 Oli Johannes Patmos-saarella
ja kirjein vahvisti seurakuntaa.
Kynänsä aina valmiina.
Oli hänellä tehtävä kirjoittaa!                                      (Joh. 1:19)

Meri aukeni edessä Patmoksen,
saari helmenkaunis Välimeren.
Taivaan safiiri yllä kirkkaana
kuin heijastus Jumalan taivaista.

Näki Johannes enkelin valtavan,
laskeutuvan alas taivaasta,
jalat olivat tulipatsaina,
meren päällä ja maan seisoi lopulta.

Kasvot kuin aurinko loistavina,
pilvet kirkkaat olivat manttelina,
sateenkaareksi ilmat ympärillään
kiertyivät ylle enkelin pään.

(- kuin Nooan liiton muistona,
kun Liiton teki Jumala                    ( I M. 9:11-14)
Nooan liiton muistona
seurakunta on kasteen liitossa!)    (I Piet 3: 8-22)

Kun valtava enkeli seisahti,
hän huusi - kuin leijona ärjäisi-
Ja seitsemän ukkosen jylinää
myötäilivät enkelin ärjyntää.

Ne sanoivat sanoja. Kirjaamaan
ukkossanat   Boanerges oli valmiina.
Taivas silloin varoittaa,
Ei niitä pidä kirjoittaa!

(Lienee luonnon ääniä
luomakunnan mielipiteitä.
Onhan luomakunnassa
myös omat ahdistuksensa,
kun luomakunta odottaa
pelastusta ja huokaa).                               (Room. 8:19-23)

Taivas neuvoo Johannesta
enkelin kädestä kirjanen hakemaan,
Sanan mesi nauttimaan
ja profetiaa jatkamaan.

Se pikkukirjan sanoma taivaasta,
koskee kansoja ja kansanheimoja,
joka kieliryhmää ja kuningasta
jokaista maailmamme ihmislasta.

20.7.2017 Aihe:  Ilmestyskirjan 10 luku.



Inga kommentarer:

Skicka en kommentar