onsdag 28 december 2016

(332) Jouluyö 2016

Jouluyö 2016

Aattoiltana
oli juhlavaa.
Kalaa, pinaattia,
riisiateria.
Konventinellia
Perhe on koolla.

Myöhään nukahdin
pikku tunneilla.
Vaan yhtäkkiä
herään kolmelta.
kun jossain kaukana
järisee kamara.
Peti tärähti,
hiven huojahtaa.
On pilkkopimeä,
etsin kelloa,
pitäähän merkata
myös kellonaika.

Haron pimeää
jotain kolahtaa,
ja pianon taakse jää
Jeesus, Maria.
Puuveistos öljypuuta
Jerusalemista
se joka kesällä
tuli lahjana.
Se oli pianon päällä
sydänliinalla
risti vierellä, ja
myöskin Mezuza.

Välistä Mezuzan
ja öljypuuristin
pilkkopimeässä
patsasta kosketin.
Esine kolahti
taakse pianoni,
pianon ja seinän väliin
Hain jo lamppuni.
Nostin liinalle
patsaan takaisin;
Mezuzan Siionista
asetin vasemmalle
ja öljypuisen ristin
puolelle toiselle.

Ja sitten katsoin kelloa
minuuttin yli kolmelta. ( 03.01)

Nukuin syvään:
aamulta olisi Julotta.
Katson sitten myöhemmin,
missä oikein järähti. 

Kirkko oli pimeä,
istun hetken penkillä
toisen kirkon kohdalla
odotellen bussia.

Etsin aamupäivällä
maanjäristysten merkkejä.
Katson kaikki Richterit
sekä epicenterit.

Huomaan kello kolmelta,
on tapahtunut kauheaa:
Rauhanjuhlan matkalla
ollut kuoro katoaa.
Mustaan meren pimeään
kuolonhuuto jäljissään.
Kun yö on synkin, sumuisin
maa nukkuu aina sikeimmin. 

Vaan Henki taivaan Jumalan
valvoo kuin tähdet taivahan.
Ja ehkä siitä vaarasta
järisi taivaan kuorissa.
Niin että horros minulta
katosi kello kolmelta.
Jouluyönä tänä vuotena.
Tämä on muistettava.

28.12. 2016


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar