torsdag 15 december 2016

(329) Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta

Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta
tämähän on pelkkää unta.

Olin jossain vuorella
korkealla harjulla.
Takana vain rotko syvä
Edessä on laakso hyvä,
laaja, aava, avara,
taloja ja kirkkoa
Vierellä työtoveri
liekö Lea tuttuni?
Vaan kapeata polkua
lähdemme alas vuorelta.
On oikealla ”käsipuuta”
”livslina”, ainetta muuta,
jotain köyttä valkeaa.
josta saa myös tukea.
On köysi väliin lumessa,
kohmeinen ja huurteessa.
Hangesta sen ravistan
ja esiin köyden pudistan.
Niin pääsen sitten laaksoonkin.
Vastassa virta väkevin.
Virtaa ylös norppia
nousee kaksi kuohuissa.
Rannalla on talokin.
Kai norpat sille kuuluukin.
Ne pysyttyvät rannassa
vain virran vuoksi vahtina.
Siitä nousen kunnaalle.
On siellä meidän mökkimme
Syksyn puu on pihalla,
lehvät muut kariketta.
Joku ojan penkalla
huolehtii tammentaimesta,
miten se kestää tulevan
talven uuden ankaran.
Ihmettelen. Ainahan
tammi kestää ankaran
ja kylmän talven, hanget sen
paremmin kuin ihminen.
Kädessäni harava
haravoin kariketta
suojaksi puuni juurelle:
ravinto ensi keväälle.

.

Uni jatkuu..
Olen instituutissa.
Siellä on kokousta.
Vaan käytävillä vilskettä.
On jollain pakkaustehtävä.
Menen sinne katsomaan
mitä siellä touhutaan.
Joku pakkaa tankoa
rautaista ja painavaa.
Joku pieniin pusseihin
on pakannut myös jotakin.
( en löydä sille sanoja, on kuin ruostelastuja) 
Ps. olivat kuin  kuvasta
uutisesta uudesta:
http://www.svt.se/nyheter/utrikes/beslagtog-tre-ton-fjall-fran-myrkottar
 
Niin- jouluhan on koittamassa
pakkaukset voittamassa.
Siellä instituutissa
luennoidaan tarkkana
On kai uusi geeni taas
löydettyna jossain maass. 

15.12. 2016

Taas jokin instituuttiuni joulun alla:

olin  seisomassa kadulla,
insittuutin ulkopuolella
kännykkääni katsellen
insituutin myös nähden
ja sieltä tulee  ulos väkeä,
kuten  juhlan  päättyessä 
Juhlapuvut kaikilla
hienoja, kuin   frakkeja.
Joukko ulos purkaantuu
valo  takaa heijastuu.
Vaan päällysvaatteet puuttuvat,
kaulukset  bienot,  valkeat

On kädessäni kännykkä
ja katson taas kuin ihmettä-
palaavat  kaikki takaisin
ja filmisä kelaten  toisenkin
kerran sama tapahtuu:
Joukko ulos purkaantuu.
Myös kännykstä katsellen
saman  näen uudelleen:
Joukko ulos purkaantuu,
valo takaa heijastuu.
vaan päällysvaatteet puuttuvat,
On paidat hienot , valkeat.
Frakit  niinkuin juhlissa
kaikkein arvokkaimmissa.
-
Herään
miltein pahoin voin.
Ajattelen , ennakoin,'
että  joukko juhliva
on jokin joukko vaarassa.

Päivä meni toinenkin
 kolmaskin vai neljäskin.
Mutta miten sanoa
voi  ja kelle tuollaista.??
Eihän siinä aihetta
ole edes runoilla.
Sitä paitsi ainahan
on maailmassa juhlia.
Sitä paitsi ainahan
on valon lapset vaarassa. 

Tänään jouluaamuna
näen unta kotkista.
Albicillae -lajista
ja pohdin taksonomiaa.
...25.12. 2016




-





Inga kommentarer:

Skicka en kommentar