onsdag 5 oktober 2016

(302) J-sanoja (Suomen Aakkoset)

JOKAISELLA on muistonsa
ja oma nimikin
Luojan tietämyksessä
kuin taivaan tähdetkin.
Israelilla on JAD va-SHEM                             (Jad = käsi, muistomerkki; Shem = nimi)
muistona ihmisten miljoonien.

Luoja jo luomisen päivänä
kutsui ihmistä nimeltä
ja Hän oman Nimensä ilmoitti,
kaikkivaltiuttansa opetti,
sillä ihminen hyvin rajallinen
haluaa JUMALAN rajallisen
niin kuin säteen vain aurinkoa,
ei koko auringon koko hohtoa,
joka sitä paitsi on niin suurikin,
ettei mahdu ihmisen ajatuksiin.
Auringonkin ihminen haluaa
kaukaisena planeettana omistaa
ja JUMALA kyllä sen ymmärtää,
kesän, talven hellästi siksi säätää.

Luoja antoi tietoja Nimestään
kuten aurinko antaa säteitään.
Ja kaikki, jotka Luojaan luottavat,
niitä säteitä nimiinsä punovat
ja lapsien sukupolvissa
on Luojan Nimen kultalankoja
jo ammoisista ajoista
muistona aikakausista.

Aadam paratiisissa piiloutui.
kuuli JUMALAN  äänen ja tiesi
JAHVE Elohiim hänelle puhui.
Aabel ja myös Kain käsitti,
että JAHVE on Jumala ja Hänelle
toi molemmat sadosta kiitoksen.

Vaan sitten Kain käänsi selkänsä,
ja meni pois Jumalan läheltä.
Vasta ajasta Eenosin
JAHVE- Jumalaa etsittiin.
Eenos huusi apua
Hänen nimellänsä                          (Gen. 4: 26)
Luoja alkoi tarkata
tätä ihmistänsä.

Haanokin Luoja otti
taivaaseen talteensa.                   (Gen. 5: 24)
Nooan valitsi uuteen
ihmiskuntaansa.                         (Gen. 6:8; 7:1)


JAAFET Nooan pojista                        (Gen. 10)
kauas, kauas kaikkoaa.
Taakseen jättää arkin ajat,
Seemin, Haamin suvun pajat.
Kulkee meret seitsemät,
asuttaa saaret vihreät.
Löytää vetten runsaudet,
arometsäin antimet.
Unohtaa paratiisinkin,
Nimen Jumalansakin.
JAAFETISTA syntyi heimoja,
pakanoita, kansakuntia.
Vaan Luojalla on tiedossa
koko tähtikuntansa.
On kaikki aika tähdillä
aivan tarkoin täsmäävä.

Kun JAAKOB palasi Kaanaaseen,              ( Genesis  32: 22-32)
hän ylitti JABBOKIN virran,
vei  ylitse vaimot lapsineen
ja karjan, kantakirjan.
vaan syvä pelko sydämessään
palasi takaisin yksinään,
Ei ehtinyt kauaksi  JABBOKILTA,
tuli enkeli  mittelemään. 
Koko yön siinä painittiin, pelkokaan
ei päässyt mieltä kaivertamaan.
Ei hävinnyt JAAKOB painia,
vaan sai iskun lonkkaansa lopulta
ja ontuen reisijännettä
kulki sittemmin perheen jäljissä.
Nimen uuden JAAKOB taistossa saa
ja se nimi tarkoittaa taistelijaa.

Tuli aamunkoitto ja enkeli
jo taivaaseen kiitää halusi,
mutta nyt oli JAAKOB perillä,
piti kiinni vahvoista  siivistä:
-En päästä sinua, enkeli,
ellet siunaa minua ensiksi.
Nyt taivaan enkeli kyseli:
-Mikä on nimesi, sankari?
-JAAKOB..
-Ei. vaan Israel.
(Se paikka oli Penuel).                                            (Penuel = Jumalan kasvot)
-Ilmoita, mikä on Sinun Nimesi.
- Lama Ze Tishal Lishmi.
Ja Hän siunasi hänet siellä.
Aurinko nousi. Hän   ontui tiellä.

Sanoi JAAKOB sydämelleen:
JUMALAN kasvoista kasvoihin näin.
Kuitenkin olen pelastunut.
Penuelista henkiin jäin!

Tuli Eesau vastaan aamulla.
Neljänsadan miehen joukolla.                                          ( Genesis 33:10.)
Sai sanat suuhunsa JAAKOBKIN,
kun veljeä kumartaen tervehti.
-Kasvosi nähnyt nyt olenhan
kuin kasvot nähdään JUMALAN!
Ja sovussa veljekset erosivat.
Eesaun joukot Seiriin palasivat.                                       (Genesis 33:16).







Inga kommentarer:

Skicka en kommentar