måndag 3 oktober 2016

(301) I-Sanoja ( Suomen aakkoset)

Tuulispäästä Luoja Jumala
Jobille puhui: ” Missä olit? ILMOITA!
Silloin kun maailman perustin,
sen yli mittanuoran asetin.
Tottapa tiedät. Kysyn sinulta.
Job! Nyt Luojaasi opeta!”

”Mihin upotettiin maan perustukset?
Kuka laski sen kulmakivet--
kun aamutähdet kaikki ILOITSIVAT
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?” (Job 38: 1-7)

Oli Taivaassa ILOA, riemua.
Oli hyvä maa ja taivaat valmiina. ( Genesis 2:1)
Ja silloin Valtiaat taivaassaan
halusivat maasta heijastustaan,
kuvan riemusta taivaisesta,
taivaan tähtien kirkkaudesta.
Kuvan he tekivät ITSESTÄNSÄ, (Genesis 1: 7)
kaltaisuuttansa IHMISESSÄNSÄ.
Hyvä oli maailma alussa.
Osaisiko IHMINEN ILOITA?

Oli pettymys suuri taivaassa.
Suri enkelikunta ja Jumala,
sillä IHMINEN valitsi kuoleman,
katkeruuden, koston ja väkivallan.
Raskaana synkkyys lankesi
ja kirous ihmiset kahlitsi.
Vuosituhansin varjot otsallaan
ihmiskunta synkkeni päällä maan.
Veri syyttömien huusi kostoa.
Lopulta vihastui myös Luoja.
Vihassa hukutti maailman,
sen ensimmäisen ja murhaavan
ja pelasti Nooan arkissa,
IHMISKUNNAN uutta alkua.

Olisiko IHMINEN ILOINEN,
jos näkisi värikkään sateenkaaren?
Lila, keltainen, oranssi, punainen,
vihreä, sininen, valkoinen.
Kyynelissäänkin värejä
alkoi olla jo kaikkia seitsemää.

Vaan sitten kuuli taivaat ILOA,
Kaldean Uurin kunnailta.
Siellä leikki lapset Terahin.
Oli Abram kaikkein ILOISIN.
(kuin Jumalanpojat taivaassa
ja Poika Isänsä helmassa
IHASTUKSISSANSA Isän vierellä
IHASTELLEN maan IHMISTÄ). (Snl. 8: 31)

Abramin kutsui Jumala,
johti Kaldean Uurista,
Araratin , Eufratin alueilta
yli Jordanin kohti Kaanaania.

ILOSTA naurahti Aabraham
ja Saarakin siellä majassaan,
kun kertoi enkeli pojasta,
joka on heille tuleva.
IISAK- hänkin on iloitseva,
ILO on nimessäänkin oleva.
Aamutähdetkin taivaassa
jaksavat nyt sukupolvia.

Oli parkua, huutoa maailmassa
kasvamassa ja nousemassa
IHMISKUNNAN laajetessa,
heimokansain enetessä.
Vaan nyt kuin kultalankana
saa Luoja maasta vastetta.

Ystävän on saanut Luojakin,
Aabrahamin, IISAKIN, Jaakobin.
IISAKIN pojan suvussa,
Jaakobin Juudan heimossa
on kiitoshenki vallalla.
Herraa kiittää Jehuda.
On Luojan kiitosta nimensäkin
jo Juudan syntymäpäivästäkin.

Laulaa kansa Daavidin
kiitoksin ylistyksin.
Virsin, lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin , kantelein!”
Daavidista, IISAIN kuopuksesta,
näkee Luoja omaa kuvaansa
ja IÄISESTI vahvistaa:
Tämä on Poikaa oikeaa!

Jeesus, Poika Marian,
Galilean vuorilla,
Luojan käsivarsilla
versoo IISAIN kannosta.
Tuo Pyhän Hengen voimasta
Luoja IHMISEKSI Poikansa.

Le-IITHIEEL !-Le-IITHIEEL!                      (Le-Iitti Eel, kanssani Jumala) (Job, 17-22)
Sydämessänsä kekäleet                                 ( Immanu Eel kansamme
ääneen huutaa profeetta,
Herra hänen kanssansa !                                ( Snl. 30: 1-4)
”Kuka on astunut taivaaseen
ja astunut alaskin?
Asettanut kohdalleen
maan kaikki ääretkin?”

”-Mikä on Hänen Nimensä?” (Snl. 30: 4)
(- Tiedätkö , Job sen?)
”-Mikä Hänen poikansa Nimi”)
(- Hän asetti kulmakiven).                                 ( I Piet. 2:6) (Ef. 2:20)

....

Job vastasi: ”Ylen IHMEELLINEN                      (Job. 1-6)
on asia. Nyt käsitän sen.
Minä kysyn. Opeta sinä minua.
Olin kuullut vain korvakuulolta
Nyt silmäni on nähnyt sinut, Jumala.
Kadun tomussa ja tuhassa.”

Job oli hyvä ihminen Uusin maan.
Hän uskoi syvästi Jumalaan.
Ja puhui oikein Jumalasta
ja Jumala testasi tätä ihmislasta.

Sitten Job sai kymmenen lasta uudestaan.
jälkeen sen katastrofin kauhean:
Keren-Happukin, Jemiman ja Kesian.
Tyttökatraan sen maan kauneimman
Ja seitsemän poikaa, urhoa,
paimensi Jobin laumoja.
Job näki vielä lapsenlapsiaan,
neljänteen polveen sukuaan.                                (Job, 42: 7:17)


Kirj. 3.9.2016



















Inga kommentarer:

Skicka en kommentar